Gilbertin kirja Eat, Pray, Love ei minusta ole ollenkaan huono kuvaus Balista. Tänään mieleeni tuli Felipen neuvo Elizabethille, kun tämän kamun Wayanin talonostosta ei näytä tulevan mitään, vaikka Elizabeth on aitoamerikkalaiseen hyväntekijätapaan kerännyt 20 000 dollaria, jotta tämä saisi talon. Mitä tapahtuu? Kun sopiva tontti, jonka hindulaiset papitkin hyväksyvät ja joka ei ole merelle päin (sen kaikki tietävät olevan demonien asuinpaikka) löytyy, niin ei tule mitään. Ja Felipe sanoo "don't let things Balinese on you". Tai jotain sinnepäin.

Niin kaveria kuin olikin, Wayan yrititi nimittäin puristaa rikkaasta länkkärikamustaan vähän lisää rahaa. Samaan juttuun törmää  Balilla joka paikassa. Retkillä viedään yht'äkkiä suht kalliiseen ravintolaan, joka ei ole ohjelmassa, tai sivettikissafarmille. Temppeleillä ilmaantuu vapaaehtoisia oppaita, vasta lopussa ilmenee, että ei kuitenkaan ilmaisia.

Tänään minun piti nimittäin käydä lääkärissä puhjenneen rumpukalvon takia. Swan's innin Nyeman olisi kovin mielellään vienyt minut skootterillaan Ubud Clinicille, vaikka halusin pyöräillä. Ihmettelin vähän, kun tyyppi tuli minua vastaan skootterilla lähtiessäni klinikalle, ja painotti, miten tärkeää olisi, että sanoisin asuvani Swan's Innissä. En sitten ihmetellyt enää, kun sain laskun, 650 000 rupiaa, tohtorin konsultaatiosta ja lääkkeistä. Saikohan Nyeman provikkaa 50 000 vai sata tonnia? 

Tavallisesti olisi minusta OK, jos provikansaajasta olisi oikeasti apua, mutta tällä kertaa kaivoin kyllä klinikan osoitteen itse Lonely Planetista. Hmph.

Tilanne taisi päästä vähän balilaiseksi, mutta olin niin tyytyväinen todenäköisesti säästyvään kuulooni, että en ruvennut kiistelemään lekurin kanssa. 

 

 

 

Tänään Emilie lähti. Emilie on ranskalainen 33-vuotias nainen, joka opettaa kirjallisuutta Reunionin saarella, mutta asui  minua vastapäisessä bungalowissa Swan Innissa noin viikon. Emilie oli hyvin ranskalainen. Olenkohan minä yhtä stereotyyppinen esimerkki suomalaisesta kuin Emilie on ranskalaisesta?

Emilie mm. ihmetteli, miksi en koskaan käytä hametta, koska naiselle on tärkeää päästä kosketuksiin feminiinisyytensä kanssa (hameen kautta ilmeisesti yhteyden saa parhaiten). Toisesa keskustelussa, koska en osannut sanoa, ovatko suomalaiset miehet erityisen maskuliinisia vai ei, reaktio oli heti "Ai, koska pidät enemmän tytöistä?

Emilie oli myos sita mielta, että lihavuuteen ei ole mitään geneettisiä syitä, mikä kuulosti minusta ihastuttavan eksistentialiselta.

Kuten muutkin täällä kohtaamani ranskalaiset, Emilie oli tuohtunut täkäläisten harrastamasta turistien kusettamisesta ja välistävedosta. Ja yllättynyt miesten  osoittamasta  kiinnostuksesta (ranskalainen, 33, kuvankaunis...)

Tänään naapurini lähti takaisin Reunionin saarelle opettamaan kirjallisuutta yönmustille afrikkalaisille, mutta vannoi palaavansa takaisin Ubudiin. Toivottavasti suunnitelma toteutuu. Katselen vastapäistä tyhjää kuistia ja odotan kiinnostuksella seuraavaa naapuria.

Nyt kun aloitan blogin puolimatkasta ajattelin aloittaa kuvaamalla, millainen on normaali balilainen päiväni Ubudissa. Herään yleensä n. yhdeksän aikoihin ja tilaan aamiaisen kuistille. Aamianen, joka sisältyy 100 000 rupian huonehintaan, on Swan innissä seuraava

Menu breakfast

7.30 AM to 10.30 AM

Swan’s pancake

Banana

Pineapple

Toast

Fried Egg

Tomato egg

Omelet

Jaffle

Banana

Pineapple

Fruit  Salads

Drinks

Balinese coffee

Tea

Balilainen kahvi tehdään vähän niinkuin turkkilainen, eli purut heitetään veden sekaan ja odotetaan niiden laskeutumista. Ihmettelin indonesialaisten ruokalistojen jafflea pitkään, kunnes Natarsha valisti minua. Se on ikään kuin toastie, mutta tiukasti litistetty yhdeksi palaksi. Itse yleensa otan tomaattitoastin ja kahvin, hedelmäsalaatti on vakio.

Tänään on ohjelmassa pyykin vienti ja sandaalien osto. Lempipyykkitupaani vie Swan Innin takaportista vähän kapea oikotie, jota olen oppinut käyttämään. Jätän pyykit (2 kg), ja suunnistan markkinoille sandaalinostoon. Tänään tinkimistaitoni eivat ole niin hyvässä terässä, ja pulitan 200 000 sandaaleista, joita olen takuulla nahnyt jossain 125 tuhannella. Ilmankos myyjä läpsäyttääkin kauppatavaroitaan setelinipulla onnen tuomiseksi, kun ekaksi asiakkaaksi osui noin antelias länkkäri. Uuvuttavan kauppatapahtuman jälkeen kayn Bali Buddhassa virkistävällä Maca-juomalla, joka elvyttää entsyymien eritystä. stimuloi rauhasia ja tehoaa vähän kaikkeen muuhunkin.

Ilman vaihtovaatteita tavanomainen keskipäivän kuntosalikäynti on poissa laskuista. Niinpä vain palautan Gilbertin Eat-Pray-Love kirjan divariin. Käväisen vastapäisessä Juice Barissa terveysjuomalla (niitä on tarjolla melkein joka ravintolassa). Kurkumajuona on suosikkini, koska se puolestaan, mikali mainoksia on uskominen, on antioksidanttinen, elvyttää maksaa ja tehoaa jopa syöpään.

Sitten alkaakin tehda mieli hierontaa, ja poikkean viereiseen hierontasalonkiin perinteiselle balilaiselle tunnin hieronnalle. Balilaiseksi melko tukeva tyttö hieroo hyvin, joskus turistina saa ihan surkeaa fuskauslääppimista osakseen. Hieronnan jalkeen on vielä aikaa kasvohoitoon, joka vie yli tunnin ja tehdään yllättävän huolella.

Nyt nälättää, joten käppäilen Jalan Goutaman Dewa-ravintolaan, jossa on melkein paikalliset hinnat turisteille. Tilaan suosikkini inkivääri-cashew -kanan ja sekahedelmäjuoman, mikä tarkoittaa smoothie-tyyppistä pirtelöä.

Onkin aika hakea pyykit, joten palaan pyykkituvalle ja poimin kauniisti pestyt ja silitetyt vaatteeni mukaan.

Lueskelen vähän aikaa Lonely Planet Storya kuistilla, (olen miettinyt, voisiko siirtolapuutarhaan tuoda samanlaisen bambusohvan kuin täällä). Sitten alkaa olla illallisen aika. Tekee mieli muuta etnistä kuin indoa, joten päädyn Ubudin jalkapallokentän laidalle Tutmakiin, jossa on myös ilmainen internet-yhteys. Meze-lautasen ja ison Bintang-oluen jälkeen voikin vetäytyä taas yöpuulle odottamaan seuraavaaa päivää paratiisissa.