Gilbertin kirja Eat, Pray, Love ei minusta ole ollenkaan huono kuvaus Balista. Tänään mieleeni tuli Felipen neuvo Elizabethille, kun tämän kamun Wayanin talonostosta ei näytä tulevan mitään, vaikka Elizabeth on aitoamerikkalaiseen hyväntekijätapaan kerännyt 20 000 dollaria, jotta tämä saisi talon. Mitä tapahtuu? Kun sopiva tontti, jonka hindulaiset papitkin hyväksyvät ja joka ei ole merelle päin (sen kaikki tietävät olevan demonien asuinpaikka) löytyy, niin ei tule mitään. Ja Felipe sanoo "don't let things Balinese on you". Tai jotain sinnepäin.

Niin kaveria kuin olikin, Wayan yrititi nimittäin puristaa rikkaasta länkkärikamustaan vähän lisää rahaa. Samaan juttuun törmää  Balilla joka paikassa. Retkillä viedään yht'äkkiä suht kalliiseen ravintolaan, joka ei ole ohjelmassa, tai sivettikissafarmille. Temppeleillä ilmaantuu vapaaehtoisia oppaita, vasta lopussa ilmenee, että ei kuitenkaan ilmaisia.

Tänään minun piti nimittäin käydä lääkärissä puhjenneen rumpukalvon takia. Swan's innin Nyeman olisi kovin mielellään vienyt minut skootterillaan Ubud Clinicille, vaikka halusin pyöräillä. Ihmettelin vähän, kun tyyppi tuli minua vastaan skootterilla lähtiessäni klinikalle, ja painotti, miten tärkeää olisi, että sanoisin asuvani Swan's Innissä. En sitten ihmetellyt enää, kun sain laskun, 650 000 rupiaa, tohtorin konsultaatiosta ja lääkkeistä. Saikohan Nyeman provikkaa 50 000 vai sata tonnia? 

Tavallisesti olisi minusta OK, jos provikansaajasta olisi oikeasti apua, mutta tällä kertaa kaivoin kyllä klinikan osoitteen itse Lonely Planetista. Hmph.

Tilanne taisi päästä vähän balilaiseksi, mutta olin niin tyytyväinen todenäköisesti säästyvään kuulooni, että en ruvennut kiistelemään lekurin kanssa.